TERVEYSTIETOJA

Korvatulehdus
4.7.2010 sain elämäni ensimmäisen korvatulehduksen. Riiputin korvaani, ravistin päätäni ja rapsutin korvaa tassullani. Näin sain korvani aika punaiseksi ja tulehtuneen näköiseksi. Äiti tilasikin minulle seuraavana päivänä eläinlääkäriajan. Eläinlääkäri epäili, että sinne on joku ötökkä voinut pistää ja kun olen sitä sen jälkeen itse kaivanut, olen saanut sinne aikaiseksi pienen tulehduksen. Hän määräsi minulle korvatippoja laitettavaksi aamuin illoin, mutta äiti ajatteli laittaa niitä minulle vasta Karjaan näyttelyn jälkeen, mikäli korvani on silloin vielä punainen.

En enää ainakaan riiputa ja rapsuta korvaani enkä ravistele päätäni, joten voi olla, että korva parani heti eläinlääkärin parantavasta kosketuksesta.

26.7.2010 jouduimme menemään uudelleen eläinlääkärille korvieni takia. Nyt toinenkin korvani on vaivannut ja ravistelen usein päätäni. Eläinlääkäri otti näytteen molemmista korvista ja sanoi, että koska se ei vielä tähän mennessä ole parantunut, annetaan "tujummat" lääkkeet. Sain antibioottia, särkylääkettä ja korvatippoja. Tipat vaihdettiin, koska noista ensimmäisistä ei apua ole ollut. Äidin pitää soittaa keskiviikkona eläinlääkärille, onko yhtään parannusta havaittavissa. Mikäli ei ole, minulle varataan perjantaiksi aika, jolloin minut nukutetaan ja korvani tutkitaan kunnolla ja huuhdellaan. Äiti on kyllä hieman peloissaan tuosta korvien huuhtomisesta, koska sillä tavalla Halla aikanaan kuuroutui. Toivotaan kuitenkin, että antibiootti puree hyvin.

Olen aika kauhuissani joka kerta kun minulle korvatippoja laitetaan ja eilen illallakin mökötin äidille yli 3 tuntia. Olin eräässä puskassa piilossa, josta en tullut vaikka hän minua kuinka huusi. Pahuksen äiti sai takajalastani kiinni ja veti minut pois piilopaikastani. Olin sen jälkeenkin epäluuloinen aina kun äiti huusi minua.

10.8.2010 korva mokoma kiusasi minua taas. Niinpä rapsuttelin ja roikotin vasenta korvaani ja ravistelin päätäni usein. Äiti tilasikin minulle jälleen kerran eläinlääkäriajan ja sai sen vasta perjantaille. Saapa nähdä, mitä eläinlääkäritäti tekee tällä kertaa. Nukuttaakohan hän minut, koska viimeksi jo uhkasi huuhdella korvani.

Äiti jo mietti, että mitä jos minut nukutetaan, mahtaako siellä saada samalla nukutuksella ottaa lonkkakuvat? Toisaalta aika ei ole paras mahdollinen, koska odotan seuraavan juoksuni alkavan koska tahansa.

13.8.2010 menimme jälleen kerran eläinlääkärille korvieni takia. Siellä nähtiin heti, että roikotin hieman toista korvaani ja sanottiin, että on kyllä parasta huuhdella se. Minut siis nukutettiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Korvaa tutkittaessa ei tärykalvo ollut lainkaan näkyvissä siellä olleen "töhnän" takia. Lisäksi siellä oli pystyssä yksi valkoinen korvakarvani. Tämän jälkeen minusta otettiin myös epäviralliset lonkkakuvat. Vaikka minulla onkin kohta juoksu alkamassa, olivat lonkat suhteellisen "siistit" ja niillä kuulemma hienosti juoksentelee tämän elämän läpi. Saapa sitten nähdä mikä on tulos kun viralliset kuvat otetaan. Tämän kuvauksen perusteella eivät ainakaan kauhean huonot.

3. juoksuni
Juoksujeni väliksi on näköjään vakiintunut vaivaiset neljä kuukautta. Olin samojedinkoira Vinskin kanssa lenkillä 7.3.2010 kun hän kiinnostui minusta siinä mielessä. Äiti oli vielä silloin sitä mieltä, ettei minulla ole juoksua, mutta kotiin päästyämme hän huomasi olettaneensa väärin. Olen siis täydellinen vastakohta hänen edelliselle koiralleen, suomenlapinkoira Hallalle, jolla oli juoksujen väli aina 1 vuosi - 1 vuosi 2 kuukautta.

Raitakirsu
Voi voi sentään, minulle on ilmaantunut joulun jälkeen ns. raitakirsu eli kirsuni ei olekaan enää kauniin musta. Onneksi tämä on sallittu muutos, mutta eipä sitä voi kovinkaan kauniiksi sanoa. Toivottavasti nenuni pysyisi sentään tällaisena eikä enää enempää väriään vaihtaisi. Tuo valkoinen täplä kirsuni alaosassa ei ole mikään näppy vaan lumihiutale.

Rabies -rokotuksella
Kävin Salon Eläinlääkärikeskuksessa hakemassa rabies
-rokotuksen 6.11.2009. En taaskaan huomannut koko rokotusta. Napostelin vain namupaloja.

2. juoksuni
Toinen juoksuni alkoi vain neljä kuukautta 1. juoksuni jälkeen, luultavasti 28.10.2009. Varmuutta tästä päivästä ei ole, onhan se voinut alkaa jo aikaisemminkin. Äiti ei ollut huomannut mitään eikä odottanut koko juoksua vielä näin aikaisessa vaiheessa, mutta kerran metsässä ollessamme seropi Elliot tuli vastaan ja  oli aivan intona nuuskimassa minua. Tästä se sitten varmistui.

Rokotuksella
Kävin Salon Eläinlääkärikeskuksessa rokotettavana 16.10.2009. Jouduin odottamaan vuoroani aika kauan, koska heille oli tullut joku hätätapaus. Onneksi siellä oli kivoja koirakavereita, joiden kanssa sain aikani hyvin kulumaan.
Lopulta eläinlääkäri, Daniela Heikell, kutsui meidät sisälle. Koska Kennelliitto suosittaa, että rabiesrokotusta ei annettaisi yhtä aikaa muiden rokotusten kanssa, tulivat eläinlääkäri ja äiti siihen tulokseen, että menemme marraskuussa hakemaan rabiesrokotuksen. Näin sain siis penikkatauti-maksatulehdus-parvo- ja kennelyskärokotuksen.
Eläinlääkäri antoi äidin käteen namipaloja, jotta en kiinnittäisi muuhun huomiotani. Hyvin tämä tepsikin, en edes huomannut, että sain rokotuksen.

Ripuli
Sain elämäni ensimmäisen ripulin 23.7.2009. Ihmettelin asioilla käydessäni, miksi sieltä tulee vettä? Merkillistä. Äiti antoi minulle lääkettä sekä ruoaksi sain ainoastaan riisiä ja tonnikalaa. Njam... en taida enää pipanoita koskaan syödäkään. Muuten oloni oli ihan hyvä ja jaksoin leikkiä Zaran kanssa.

1. juoksu
1. juoksuni alkoi 9 ½ kk:n iässä, 25.6.2009.

Papilloomavirus
Huhtikuun lopulla ollessani 7½ kk:n ikäinen, äiti huomasi huulissani vaaleita pieniä näppyjä. Nämä näpyt ovat papilloomaviruksen aiheuttamia ja tarttuvat ainoastaan pennuille ja nuorille koirille. Osa näpyistä kasvoi aika suureksi ja olin aika hirveän näköinen. Nyt näpyt ovat olleet jo 2 kuukautta, eivätkä vieläkään ole hävinneet. Näpyt häviävät kun saan tarpeeksi vastustuskykyä, yleensä 1-5 kuukauden kuluttua. Nyt tuntuu, että ne eivät enää ole kasvaneet, joten toivoa sopii, että häviävät pian kokonaan pois.

Näpyt hävisivät heinäkuun 1. - 2. viikolla.